Maa-57.220 Fotogrammetrinen kartoitus

Luento 7: Ortokuvien tuottaminen

AIHEITA

• Ortokuvaus
• Oikaisuvaihtoehdot
• Digitaalinen oikaisu
• Oikaisun tarkkuus
• Satelliittikuvien oikaisu
• Kuvamosaiikit
• Ortokuvaustoimintaa Suomessa
• Rakennusten oikaisu ortokuvilla
• Kirjallisuutta

Ortokuvaus

• Ortokuva on karttaprojektioon oikaistu ilmakuvamosaiikki. Ortokuva tuotetaan kartoituskuvauksesta.
• Ortokuvauksen edellytyksenä on, että alueelta on olemassa korkeusmalli. Aiemmin korkeusmallin ja ortokuvan valmistusprosessit liittyivät kiinteästi toisiinsa. Nykyisin ortokuva tuotetaan yhä useammin vanhan korkeusmallin päälle.
• Ortokuvauksen sovellukset perustuvat sen havainnollisuuteen ja nopeaan valmistusprosessiin. Kuva käy vanhan kartan pohjaksi sellaisenaan ja käyttäjä näkee muutokset suoraan ortokuvalta. Ortokuvaus voidaan tuottaa myös stereokuvina, mikä edesauttaa kohteen tulkintaa.
• Digitaalisena valmistettu ortokuva toimii maastokartoituksen digitointipohjana. Hyvänä esimerkkinä on Suomessa toteutettu peltolohkotietokanta, jossa lohkorajojen digitointi perustuu ortokuvatulkintaan.
• Kuvien orto-oikaisu edellyttää niiden orientointien määrittämistä. Tarkin keino hankkia orientointitiedot on kolmioida kuvat blokkeina. Tällöin liitospisteillä varmistetaan se, että kuvamosaiikin saumakohdissa kuvat sopivat geometrisesti yhteen.
• Ortokuvaus pyritään tekemään nadiirikuvauksena. Kuvan valmistamisen kannalta on sitä parempi mitä kapeampaa kuvakulmaa nadiirikuvauksessa käytetään. Tämä toteutetaan käytännössä käyttämällä kamerassa pidempää polttoväliä, kuvaamalla ylempää, tai ottamalla kuvia tihempään eli käyttämällä suurempaa malli- ja jonopeittoa.

 

Oikaisuvaihtoehdot

• Yksinkertaisin oikaisu on kuvan projisiointi toiselle tasolle, esimerkkeinä julkisivukuvien oikaisu tai ilmakuvien oikaisu nadiirikuviksi. Oikaisu tehdään 2-D projektiivisena muunnoksena. Kuva ei ole ortokuva, vaan oikaistu kuva, ja siinä kuvan alkuperäinen projektiivisuus säilyy muuttumattomana.
• Satelliittikuvilla maanpinnan korkeuserojen merkitys on vähäisempi kuin ilmakuvilla, koska kuvausetäisyydet ovat kymmen- ja satakertaisia, sääsatelliiteilla jopa tuhatkertaisia matalimpiin ilmakuvauksiin verrattuna. Satelliittikuvien oikaisu tehdäänkin lähinnä kuvan muuttamiseksi karttakoordinaatistoon. Oikaisumalleina käytetään joko 2-D polynomeja tai 3-D murtopolynomeja.
• Orto-oikaisusta puhutaan oikeastaan vasta silloin, kun ilmakuva oikaistaan karttaprojektioon. Oikaisumallina käytetään keskusprojektion mukaista perspektiivimallia eli kollineaarisuusehtoa maanpinnan ja kuvan välillä. Ortokuvaa tuotettaessa poistetaan kuvasta myös tunnetut kuvausvirheet (refraktio, maankaarevuus ja optiikan piirtovirheet).
• Ortokuvassa maaston korkeuseroista ja kuvan kallistuskulmista aiheutuva mittakaavan vaihtelu kuvan eri osien välillä poistetaan ja kaikkien oikaistujen kuvapisteiden kuvamittakaava on sama.
• Ortokuvaoikaisu voidaan tehdä kaistaleittain tai pisteittäin. Analogiakuvien orto-oikaisu tehdään optisesti ja kuva projisioidaan kaistaleina. Esimerkiksi 1 : 5,000 pohjakartan oikaistaan filmille 5 mm leveinä kaistoina ja kaistat valotetaan 0.1 mm kaistaleina. Digitaalinen ortokuva oikaistaan aina pisteittäin.

Digitaalinen oikaisu

• Ortokuva tulostetaan kartan koordinaatistoon siten, että yksittäinen pikseli saa koordinaattiarvoja tasavälein. Ruutujako voi olla esimerkiksi 10 cm, 20 cm, 0,5 m, 1 m.
• Hyvänä periaatteena on se, että digitoidun kuvan pikselikoko on sama tai pienempi kuin ortokuvan pikselikoko.
• Ortokuvan  pikselin harmaasävyarvo luetaan käytännössä lähimmältä kuvalta. Ortokuvan pikselin keskipisteen koordinaatit projisioidaan maanpinnalta kuvalle ja pikselin harmaasävyarvo luetaan projisiointikohtaa lähinnä olevista  kuvan pikseleistä
• Lähimmän naapurin menetelmässä harmaasävyarvoksi voidaan ottaa projisiointikohtaa lähinnä olevan pikselin harmaasävyarvo sellaisenaan. Tämä on laskennallisesti kevein vaihtoehto, mutta aiheuttaa ortokuvaan geometrista virhettä, joka voi olla puolen pikselin luokkaa.
• Harmaasävyarvo voidaan laskea myös useista pikseleistä interpoloimalla. Hyvin yleinen vaihtoehto on bilineaarinen interpolointi neljän lähimmän naapurin harmaasävyarvoista. Tämä menetelmän huonona puolena on se, että se   keskiarvoistaa kuvaa ja vähentää kuvan kontrastia.
• Laskennallisesti raskaampia menetelmiä ovat kuutio- ja palapolynomi-interpolointi  sekä sinc-funktioon perustuva interpolointi. Näiden käyttö lisääntyy tietokoneiden laskentatehon lisääntyessä.

Korkeusmalli tihennetään ortokuvan tuottamiseksi. Tihentäminen tehdään interpoloimalla. Suomessa on maanmittauslaitoksen ylläpitämän, koko maan kattavan korkeusmallin ruutukoko 25 metriä. Jos ortokuva tuotetaan 1 metrin pikselikoolla, maanpintaa esittävä korkeusmalli interpoloidaan myös 1 metrin ruudukoksi.
 

Bilineaarinen interpolointi.

Digitaalinen ortokuva tuotetaan tasavälisenä ruudukkona. Jokaista ruutua vastaa ruutu tihennetyllä korkeusmallilla. Tämän koordinaateilla lasketaan ruudun keskipisteen sijainti ilmakuvalla. Pistettä vastaava harmaasävy interpoloidaan lähimmistä pikseleistä.

Oikaisun tarkkuus

• Koska ortokuva tuotetaan korkeusmallin perusteella, korkeusmallin virheet vaikuttavat ortokuvan geometriseen tarkkuuteen. Virhe merkitys korostuu kuvan nurkissa. Myös oikaisumalli eli kuvan ja maaston välinen muunnosfunktio vaikuttaa tuloskuvan geometriseen laatuun.
• Oikaistavan kuvan perspektiivi vaikuttaa tuloskuvaan esteettisesti. Kun oikaisupinta on maanpinta, kaikki siitä poikkeavat kohteet kuten rakennukset, sillat ja puusto kuvautuvat alkuperäisen kuvan esittämässä perspektiivissä. Selvimmin tämä näkyy mosaiikin saumakohdissa, jossa kaksi eri perspektiivissä otettua kuvaa joudutaan liittämään toisiinsa. Tätä vaikutusta voi parantaa käyttämällä tarkempaa pintamallia, käyttämällä kuvista vain keskiosaa ja sovittamalla mosaiikin saumat luonnonmukaisiin kuviorajoihin.
• Ortokuvaa tuotettaessa kertaalleen digitoitu ilmakuva näytteistetään uudelleen. Tämä heikentää kuvan erotuskykykyä.
• Esimerkkilaskelma oikaisun tarkkuudesta (tentti 21.1.2002)
• Excel-tiedosto oikaisun_tarkkuus.xls

Ortokuva 500 x 500, 0,5 m pikselikoolla, alkuperäisen kuvan keskeltä. (© MIT Digital Orthophoto Browser)

Ortokuva 500 x 500, 0,5 m pikselikoolla, alkuperäisen kuvan reunalta. Tässä kuvassa rakennusten pohjat kuvautuvat kartalla oikein, mutta muut osat väärin. Kuvan käyttö ortokuvana on hankalaa. Mikäli tiedot alkuperäisen ilmakuvan sisäisestä ja ulkoisesta orientoinnista ovat käytettävissä, kuvan rakennukset voidaan mallintaa. Ilmakuvan keskellä näkyvien rakennusten osalta tämä ei olisi mahdollista. (© MIT Digital Orthophoto Browser)

Ortokuvan kuva-ala ilmakuvalla, kun sivupeitto on q ja pituuspeitto p ja tätä vastaava suurin säteettäinen etäisyys kuvan keskipisteestä.

Korkeusero dH aiheuttaa kuvalla säteettäissiirtymän dr. Korkeusmallin epätarkkuus aiheuttaa vastaavasti virheen ortokuvalle.

Satelliittikuvien oikaisu

• SPOT- ja Landsat-kuvien oikaisu

Maanmittauslaitoksessa automaattinen oikaisu perustuu PerusCD:n kahden metrin vesimaskista tehtyyn piirretietokantaan. Piirretietokanta sisältää mm. järvien ja saarten painopisteet ja ympärysmitat. Oikaistavasta satelliittikuvasta (infrakanava) kynnystetään vesistöt ja muodostetaan piirretietokantaa vastaavia vesistön piirrepisteitä. Vastinpisteiden avulla muodostetaan oikaisussa tarvittava tukipisteistö kuvan oikaisemiseksi karttakoordinaatistoon. Tällä hetkellä automaattista oikaisua voidaan tehdä Suomen alueelta Spotin kolmikanavaisille (XS) ja Landsatin TM-kuville. | Tietoa Maasta 4/1996 |
• Tutkakuvien oikaisu

Maanmittauslaitoksessa oikaistaan ERS-satelliittien SAR-kuvat joko likimääräisesti rataparametrien avulla, tarkemmin tukipisteiden avulla tai tarkimmalla menetelmällä tukipisteiden ja korkeusmallin avulla. Korkeusmallin käyttö oikaisussa on erittäin suositeltavaa. Välttämätöntä se on esimerkiksi eri aikaan otettujen kuvien oikaisemisessa yhdeksi aikasarjaksi. Likimääräinen oikaisu soveltuu öljypäästöjen seurannan kaltaisiin käyttökohteisiin, joissa useiden kymmenien metrien ero kuvalla ja maastossa ei ole ratkaisevaa. | Tietoa Maasta 6/1996 |

Kuvamosaiikit

• Mosaikointi
• leikkaus
• pikselin kuvasisältö haetaan siitä kuvasta, jonka nadiiripiste on lähimpänä
• sauma sijoitetaan kohteen kuviorajoihin, jolloin naapurikuvien mahdollinen sävyero on visuaalisesti "luonnonmukainen"
• radiometrinen korjaus
• "hot spot"-ilmiö näkyy sävyeroina kuvan sisällä, eli kuvanosat ovat varjoja vasten kuvattaessa tummempia kuin myötävaloon kuvattaessa
• valoisuusero voidaan osittain kompensoida sopivia maskeja käyttäen

(© FM-Kartta Oy, Pekka Savolainen, 1998)

"Hot spot"-ilmiö syntyy auringon valaisemana kohtaan, jossa valo heijastuu suoraan tulosuuntaansa ja varjot jäävät katveeseen  (retroheijastus). Ilmiö aiheuttaa kuvan alueella epälineaarisen valaistuseron, joka on suurin varjojen suunnassa ja pienin tätä vastaan kohtisuorassa suunnassa. Valaistuseroa pyritään mallinntamaan esimerkiksi ns. BRDF-funktiolla (bidirectional radiometric distribution function), mutta käytännössä sen korjaaminen on ilmakuvilta hankalaa. Sen sijaan ilmakuvasta korjataan kameran vignetoitumis-ilmiön tuottama valaistusero. Vignetoituminen johtuu sulkimen aukon varjosta ja näkyy kuvalle tulevan valon vähenemisenä kuvan laidalla. Vignetoitumisilmiö on symmetrinen kuvan pääpisteen suhteen.

 
 
 
 

Dodging. The mosaicked image on the left shows “hot” spots in the far left corner. The image on the right shows a seamless output with the use of specialized color balancing procedures in ERDAS IMAGINE 8.5 that remove “hot spots” from aerial photography and other off-nadir imagery. Image courtesy of AERO-METRIC, Inc. (Sheboygan, WI). (http://www.erdas.co.uk/news/colour_balance.htm, 2001).

Osakuva ilmakuvamosaiikista, vasemmalla ennen sävyntasausta, oikealla sävyntasauksen jälkeen. (© Carl Zeiss, Inc./ OrthoVista).

(© FM-Kartta Oy, Pekka Savolainen, 1998)
 

Ortokuvan radiometrinen korjaus sisältyy globaalin yhteensovituksen ratkaisuun. Vasemmalla paloittain oikaistu ortokuva, oikealla globaalin yhteensovituksen tuloksena tuotettu ortokuva.

Geometrinen virhe, joka johtuu korkeusmallin likimääräisyydestä. Korkeusmalli määräytyy globaalin yhteensovituksen yhteydessä ja virhe korjaantuu.

Ortokuva sopii sellaisenaan pohjakartaksi. Kartoitusohjelmistoon sisältyy myös ns. "map publishing"-osio. (Kuva: Leica Helava SocetSet, http://www.gdesystems.com/socet/brochure/socet_brochure.html).

Ortokuvamosaiikki Bostonista. Kuvan koko on 2 km x 4 km ja pikselikoko on 8 m. (© MIT Digital Orthophoto Browser)

Ortokuvaindeksi, Boston ympäristöineen. (© MIT Digital Orthophoto Browser)

(© FM-Kartta Oy, Pekka Savolainen, 1998)

(© FM-Kartta Oy, Pekka Savolainen, 1998)

(© FM-Kartta Oy, Pekka Savolainen, 1998)

Ortokuvaustoimintaa Suomessa

• Maanmittauslaitos
• FM-Kartta Oy
• Vitteet
• Maanmittauslaitos. MML:n ortokuvausesite, http://www.nls.fi:80/kartta/muut/ortokuva.html
• Markus Ruottinen, 2001

Rakennusten oikaisu ortokuvilla

Kirjallisuutta

• Eija Orava, 1994. Digitaaliset ortokuvat, TKK, diplomityö, Espoo 1994.
• Mikael Johansson, Scott B. Miller, A. Stewart Walker, 1995. Digital orthophotography at the National Land Survey of Sweden, Espoo 1995.