Rasterifotogrammetria on kolmiulotteista pinnanmittausta varten kehitetty menetelmä, joka käyttää hyväkseen kohteeseen heijastettua rasterointia (kuva 1 ja kuva 2). Ennen voitiin käyttää vain tavallista kameraa mittuksiin, mutta CCD -kameran tultua markkinoille, myös videokameran resoluutio on riittävä. Videokamera mahdollistaa tosiaikaisen kuvankäsittelyn, jolloin tavallisen filmin kehittämiseen ja skannaukseen kulunut aika säästyy.(viite 2, Frobin, Hierholzer, 1991 )
Kameran kalibroinnista esittelen tavan, joka pyrkii palauttamaan kalibronnin perinteiseen fotogrammetriseen laskentaan. Aivan suoraan se ei kuitenkaan onnistu, koska toisen kameran korvaa projektori. Ensin täytyy laskea kontrollipistejärjestelmän projektorikuva kamerakuvalta (viite 5, Hierholzer, 1994).
Sovelluksena esitän järjestelmän, joka on optimoitu mittaamaan ihmisen selkärangan muutoksia. Menetelmä on suhteellisen nopea ja soveltuu lääketieteelliseen käyttöön. Mittausjärjestelmissä tarvitaan hierarkinen kuvankäsittelymalli: etsitään harmaasävyjen
huiput, jolloin löydetään mahdolliset rasteriviivapisteet ja kontrollipisteet; etsitään rasteriviivat yhdistämällä rasteriviivapisteitä; analysoidaan viivajärjestystä, jolloin rasteriviivat asetetaan topologiseen järjestykseen; numeroidaan saadut rasteriviivat. Näiden operaatioiden jälkeen voidaan kohde rekonstruoida. (viite 4, Hierholzer, Frobin, 1989)
Toisena esimerkkinä rasterifotogrammetriasta esittelen nopeaan ja vankkaan etäisyystiedon hankintaan perustuvan menetelmän, joka sopii myös halpoihin tietokoneympäristöihin (PC). Menetelmä käyttää hyväkseen eritystä virtuaalimittauskoordinaatistoa.