Operaattorin täytyy tunnistaa ne pisteet, jotka ovat kiinnostavia. Tähän tehtävään voidaan käyttää useita kriteereitä. Yksi tapa on tutkia virhe-ellipsin pyöreyttä:
, (36)
missä (
)
ovat ominaisarvot, |N|
on matriisin N determinantti, tr(N) on matriisin N jälki (liite 1).
Matriisi N:n rakenne on esitetty liitteessä 1
. Jos q on nolla,
täytyy ominaisarvojen olla nollat. Tällöin ikkuna on
ideaalisella reunalla. Jos taas q on yksi, ominaisarvot ovat samansuuruiset ja
ellipsi on ympyrä. (Förstner et al., 1987)
Voidaan myös tutkia virhe-ellipsin kokoa:
.
(37)
Mitä pienempi virhe-ellipsi on, sitä parempi kiinnostuksen kohde on kyseessä. (Förstner et al., 1987)