Optimaalisen ikkunan eli kiinnostavien pisteiden valinta voidaan jakaa viiteen työvaiheeseen.
1. Määritetään matriisin N elementit laskemalla paikalliset
gradientit x- ja y-suunnissa (
),
sekä laskemalla näistä kolme konvoluutiota
,
ja
.
Vapaasti valittava parametri tässä vaiheessa on ikkunan koko.
2. Lasketaan jokaiselle pikselille virhe-ellipsin pyöreys q (kaava (36)) ja koko w (kaava (37)).
3. Lasketaan kiinnostusarvo jokaiselle ikkunan sijainnille (pikselille):
(38)
Tässä vaiheessa voidaan valita sopivat kynnysarvot virhe-ellipsin pyöreydelle ja koolle.
4. Aina, kun
ei ole paikallinen maksimi, se asetetaan nollaksi.
5. Lopuksi huomioidaan vain ne ikkunoiden sijainnit, joissa
ei ole nolla.
(Förstner et al., 1987)