Fotogrammetrian opintojaksot Teknillisessä korkeakoulussa.

Fotogrammetriaa ja kaukokartoitusta voidaan kuvata yhdessä käsitteen 'scene reconstruction' mukaista toimintaa toteuttavaksi tekniikaksi. Tieteenaloina fotogrammetria ja kaukokartoitus sisältyvät geomatiikkaan, joka on maanmittausta, etenkin sen mittaus- ja kartoitustehtävien  tietotekniikkaa kehittävien tieteenalojen kokonaisuus.

Landsat MSS Kuvamosaiikki Suomesta - kuvat vuosilta 1985-89. (© ESA; Eurimage 1996; Novosat Oy, http://www.novosat.com/). Landsat 5 -satelliitin TM-havaintolaitteen ottamaa kuvaa Keski-Suomesta 24.8.1996. Punaisena näkyvät turvetuotantoalueet ja lilana asutus kuten Pieksämäen kaupunki. (© ESA; Eurimage 1996; Novosat Oy, http://www.novosat.com/)

Ihmisen rakentamat tekomuodot näkyvät ja paikantuvat satelliittikuvilla hyvin, huolimatta vaatimattomasta erotuskyvystä. Spot-satelliitin pankromaattinen kuva Viipurista 7.7.1991. Kuvan maastonerotuskyky on 10 m x 10 m. (© CNES 1991; SSC Satellitbild; Novosat Oy, http://www.novosat.com/). Väärävärikuva kastelujärjestelmistä erämaassa. Kasvien vehreys heijastaa hyvin lähi-infrapunaista ja on tässä esitetty punaisen eri sävyinä. (© CNES, http://spot4.cnes.fr/spot4_gb/images/obsterre/1082p27.jpg)

 Jos kuvauksen erotuskyky on hyvä, rakenteiden kolmiulotteisuuskin näkyy avaruudesta käsin. Venäläisellä KVR-1000 satelliittikameralla otettuja kuvia, joiden maastonerotuskyky on 2 m. Kameran objektiivin polttoväli on 1000 mm ja kuvauskorkeus 220 km. Gizan pyramidit Egyptissä ja valtateiden liittymä Dallasissa USA:ssa. (© SOVINFORMSPUTNIK )

Hirshorn Museum and Sculpture Garden ja Washington Monument (Ikonos, 1999). Ikonos-satelliitti kuvaa maastoa lähes 700 km:n korkeudelta ja kuvan maastonerotuskyky on 1 m.

Yksittäiset rakennukset kyetään kartoittamaan ja mallintamaan ilmakuvilta. Kuvauskorkeudet vaihtelevat puolesta kilometristä 10 kilometriin. Tässä Zürichin teknillisen korkeakoulun (ETH Zürich) fotogrammetrian tutkijoiden kehittämässä CyberCity Modeler -sovelluksessa rakennukset mallinnetaan ilmakuvilta ja julkisivujen tekstuuri lisätään malliin maakuvien perusteella. (Armin Gruen and Xinhua Wang, 1999)

Ilmakuvilta voidaan mallintaa myös luonnonkohteita ja lisätä näillä kaupunkimallin todellisuutta. Esimerkki on Torontosta ja tässä on myös maanpinta teksturoitu käyttäen ilmakuva- tai satelliittikuvaa pohjana. (John Danahy, 1999)

  Kohteen muoto ja koko "näkyy" eri tavoin ja tulkinta riippuu katsojan kokemuksesta, valaistuksesta ja varjoista, perspektiivistä, jne. Näissä kahdessa kuvassa kohteen tekstuuri tuo mieleen tutun pintakuvioinnin. Oikeanpuoleisessa kuvassa muodot hahmottuvat oikein, näkymä tuo mieleen jotain ennen koettua ja valaistus varjoineen vahvistaa tulkintaa autonrenkaasta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa tulkintaa häiritsee pinnan kaartuminen koveraksi, mikä johtuu varjojen "väärästä" suuntautumisesta. Kuva on todellinen, mutta käännetty ylösalaisin. Tällaisena emme koskaan näe autonrenkaan pintaa luonnossa.

Ilmakuva on maastokartoituksen tärkein informaatiolähde. Kartoituskuvaus on pystykuvausta ja tehdään ääreelliseltä kuvauskorkeudelta 500 metristä 10 kilometriin. Kuvaus tehdään stereokuvauksena ja maasto kartoitetaan kolmiulotteisilta stereomalleilta. Yhdeltä kuvalta maaston kolmiulotteisuutta ei voi kartoittaa, vaikka sopivassa suunnassa osa korkeuseroista näkyy varjoina. Tämä kuva on Jordaniasta Aaroninvuorelta (Jabal Haroun). Kuvan vasemmanpuoleisesta ylänurkasta oikealla näkyvään vaaleaan rakennukseen on matkaa noin 400 m ja korkeuseroa yli 200 m!

Kartta ja profiili samalta alueelta. Vaalea rakennus on tässä näkyvä Aaronin hautamonumentti.

Sama kohde tarkkapiirtoisella satelliittikuvalla. Ks. myös: http://foto.hut.fi/opetus/UIAH/Visualization_and_3D_design/Keywords/Space/kvr_utm_6.htm

Maakuva Aaronin vuoren ylätasanteelta. Kivikasa on ilmeisesti 600-luvulla vielä toimineen luostarin raunioita. Paikka näkyy profiililla kohdassa "Monastery". Kuva on otettu videokameralla ja digitoitu 512 x 512 pikseliksi. Fotogrammetrisena tehtävänä on tulkita ja mitata luostarin alue ilmakuvilta, tuottaa siitä 3-D malli ja liittää malliin alueen arkeologinen historia. Maakuvia käytetään alueen yksityiskohtaiseen dokumentointiin ja sen historian haivannollistamiseen, jonka arkeologit kaivauksillaan tulkitsevat.

Lisää "maakuvia". Kuva Helsingin Tuomiokirkosta vuodelta 1974, jolloin kartoitusmittaukset tehtiin analogiakuvilta. Kamerana on käytetty mittakameraa, joka kuvaa lasilevylle. Kuvanegatiivin koko on 8 cm x 10 cm ja kameran polttoväli 60 mm. Kuva TKK:n M-osaston yläkerrasta. Kuva on otettu videokameralla ja digitoitu kartoituskäyttöön.

Kartan perinteinen esitysmuoto on kohtisuora projektio vaakatasolle, "maanpintaan". Ote Helsingin kaupungin kaavan pohjakartasta.

Maanpinnan muodot  kuvataan erillisellä korkeuskäyräpiirroksella, joka voidaan projisioida pohjakartan päälle. Kuvassa Aaroninvuori.

 Sama maanpinta esitettynä tasokolmioina, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Kolmiot kartoitetaan nurkkapisteinä ja ne valitaan stereokartoituskojeella havaittaessa niin, että kolmioista syntyvä maanpinta kuvaisi mahdollisimman hyvin maaston tunnuspiirteet. Luostarin raunio näkyy kuvan oikean reunan tasanteella.

Rakennukset kuvataan joko rautalanka- tai pintamalleina. Rautalankamalli luo kartoituskehyksen eli koordinaatiston kaikelle mallilta mitatulle tiedolle. Rautalankamalli voidaan tulkita tilamalliksi, jossa kohteen ja sen osien julkisivut on määritelty. Tilamallia käyttäen kohde voidaan esittää kolmiulotteisena, ts. sitä voidaan valaista eri suunnista ja siitä voidaan valmistaa animaatioita.

Jos tilamallin osille on määritelty toimintoja, eli ne on olioitu, mallia voidaan käyttää "elävänä" erilaisten tilaa vaativien toimintojen simulointiin ja suunnitteluun.
 

Satelliittikuvien käyttö ympäristön ja maankäytön tulkintaan perustuu monikaistakuvaukseen. Maasta avaruuteen heijastuva valo kuvataan spektrin kaistoin. Kaikilla kohteilla on oma tunnusomainen heijastuskäyränsä, joiden avulla kohteet voidaan erotella toisistaan ja luokitella. Kuvassa on esitetty yhdet, tosin vahvasti pelkistetyt heijastuskäyrät lumelle, vedelle, kivennäismaalle ja kasvillisuudelle sekä ranskalaisen SPOT4-satelliitin käyttämät aallonpituuskaistat, B1: 0.50  - 0.59 mm (vihreä), B2: 0.61  - 0.68 mm (punainen), B3 = lähi-infrapunainen (0.78  - 0.89 mm), MR: 1.58 - 1.75 mm (keski-infrapunainen). (Original image: CNES).

Segmentoitu (vas.) ja alkuperäinen TM-väärävärikuva (oik.) Luirojoen varrelta Tanhuan kylän kohdalta. Vasemmalla kuva on segmentoitu tasalaatuisiin osa-alueihin, jotka on tulkittu tietokoneella puuston ja kasvupaikan suhteen. Laiduntamiskelpoisiksi tulkitut jäkäliköt on esitetty keltaisella. Oikeanpuolimmainen kuva esittää saman alueen alkuperäistä kuvaa siten, että kivennäismaapaljastumat on esitetty sinertävänä. Vastaavuus on silminnähtävä.

Saksalaisella TopoSys-laserkeilaimella otettu kuva suomalaisesta maisemasta syyskuussa 1998.