(Petri
Rönnholm / Henrik Haggrén, 9.9.2003)
Luento 1: Opintojakson sisältö ja tavoitteet
AIHEITA
Fotogrammetrian opintojaksot

- Fotogrammetrian
opintojaksoilla opitaan tekniikat, joita
käytetään
kolmiulotteisen ympäristön kolmiulotteiseen mallintamiseen
sovellusalueista
riippumatta.
- Fotogrammetrian
perusteissa, yleiskurssilla sekä
digitaalisen
fotogrammetrian
kahdessa opintojaksossa hankitaan fotogrammetrian tieteenalalle
ominaiset
fysiikan ja matematiikan perustiedoista ne, jotka liittyvät
erityisesti
ympäristötiedon kolmiulotteiseen käsittelyyn.
- Fotogrammetrisen
kartoituksen ja erikoissovellusten
opintojaksoissa
pääpaino
on ajankohtaisissa mittaus- ja kartoitustehtävissä.
- Digitaalisen
kuvankäsittelyn opintojakso tarjoaa
perustiedot
kuvamuotoisen
signaalinkäsittelyn tekniikoihin. Vastaava opintojakso voidaan
suorittaa
myös lääketieteellisen fysiikan ja informaatiotekniikan
koulutusohjelmissa.
- Analyyttinen
fotogrammetria antaa syvälliset tiedot
kolmiulotteista
ympäristöä kuvaavien geometristen ja radiometristen
suureiden
estimointiin sekä havaintoihin sisältyvän
epävarmuuden
hallitsemiseen.
- Fotogrammetria
sisältyy pääaineena geomatiikan
koulutusohjelmaan
- Fotogrammetrian
pääaineen varsinaiset opintojaksot
- Maa-57.241
Analyyttinen fotogrammetria (2,5 ov)
- Maa-57.305
Digitaalinen fotogrammetria I (2,5 ov)
- Maa-57.306
Digitaalinen fotogrammetria II (2 ov) [Esitiedot: Maa-57.305]
- Maa-57.260
Fotogrammetrian erikoissovellutukset (2 ov)
- Maa-57.270
Fotogrammetrian, kuvatulkinnan ja kaukokartoituksen seminaari (1,5 ov)
- Liittymät
muihin koulutusohjelmiin
Yleiskurssin sisällölliset tavoitteet - luennot ja
harjoitukset
- Yleiskurssin
sisällöllisiä tavoitteita
- Fotogrammetrian
yleinen soveltaminen
- Kamera- ja
kohdekoordinaatiston välinen 3-D kiertomatriisi
- Projektiivinen
oikaisu
- Eteenpäin-
ja taaksepäinleikkaus avaruudessa
- 3-D kohteen
kuvaamisen vaihtoehdot
- Kuvablokin
muodostaminen ja orientointi kohdekoordinaatistoon
- Kohteen 3-D
digitointi ja mallintaminen
- Luennot
- Harjoitukset
Fotogrammetrian sovelluksista yleisesti - nyt ja
tulevaisuudessa
- Sovelluksista on
tällä hetkellä
yleisimpänä maastokartoitus.
Pääosa mittakaavaan 1 : 20.000 tai sitä suurempaan
mittakaavaan
tehtävistä maastokartoituksista tehdään ilmakuvilta
tulkiten. Kuvaus tehdään jonoina, joissa
peräkkäiset
kuvat muodostavat stereokuvauksen normaalitapauksen mukaisen
stereomallin.
Stereomallit sovitetaan karttalehtijakoon ja tulkinta tehdään
periaatteella: "Mahdollisimman vähiltä kuvilta ja
jokaiselta
kuvalta mahdollisimman paljon tulkiten."
- 1990-luvulla
tutkimustyön pääpaino on ollut 3-D videodigitoinnin
kehittämisessä. Tämä muuttaa fotogrammetrian
sovellusten
pääpainoa vähitellen yleisiin 3-D mittaus- ja
kartoitustehtäviin,
ja maastokartoitusten osuus vähenee. Tavoitteena on kyetä
muodostamaaan
mahdollisimman yksityiskohtaisia, geometrialtaan tarkkoja ja
ilmiasultaan
todellisenkaltaisia tila- ja tuotemalleja mm. keinotodellisuuden
tarpeisiin.
Kartoitus toteutetaan periaatteella: "Mahdollisimman useilta
kuvilta,
mutta jokaiselta kuvalta mahdollisimman vähän tulkiten."
Mitä useampia kuvia tulkintaan käytetään, sitä
enemmän kuvilta voidaan kohdetta havaita. Toisaalta, mitä
enemmän
kuvia täytyy tulkita, sitä suurempi osa tulkinnasta
täytyy
voida automatisoida ja jättää tietokoneen tulkittavaksi.
- Tulkittavien
kuvien lukumäärän
lisääntyessä
ihmisen suorittaman tulkinnan osuus vähenee ja tietokoneen osuus
lisääntyy.
Ihmisen tekemä tulkinta kohdistuu prosessin alkuun ja kohteen
likimääräiseen
tulkintaan. Päätehtävänä on näkemän
ymmärtäminen ja kohteen osoittaminen ja yksilöiminen.
Kun
kohde ja kuvaustilanne tunnetaan pääpiirtein, tietokoneen
osuus
tulkinnassa lisääntyy. Prosessin edetessä koneen ja
ihmisen
roolit vaihtavat paikkaansa. Prosessin loppuvaiheessa, jossa kyse on
yhä
enemmän jo kertaalleen tulkittujen tietojen tarkentamisesta,
tietokone
jatkaa tulkintaa yksin ja päättää työn, kun
vaadittu
tarkkuus todetaan saavutetuksi.
- Uuden piirteen
fotogrammetrian kehitykseen ovat tuoneet uudet kuvaustekniikat,
lähinnä laser- ja mikroaaltotutkat. Kummaankaan tekniikan
käyttö
ei edellytä päivänvaloa vaan ne valaisevat kohteen
omalla
mittausignaalillaan.
- Lasertutkalla
kuvataan kohteen geometriaa pyyhkimällä
kodetta
pistemäisesti fokusoidulla lasersäteellä. Kohde
havaitaan
siitä takaisin heijastuvien säteiden kasaamana
pistepilvenä
eli ns. etäisyyskuvana. Etäisyyskuvan pisteiden 3-D
koordinaatit
lasketaan heijastuneen säteen kulkuajasta ja
lähetyssuunnasta.
Ensimmäiset laserkeilaimet olivat teollisuuden
mittauskäytössä
1980-luvulla ja 1990-luvun lopulla ne yleistyivät nopeasti
ilmakuvaukseen
ja maastomallien kartoitustehtäviin.
- Mikroaaltotutkan
käyttö on lisääntynyt
maastokartoituksen
tehtävissä, ensin satelliittikuvilta ja nyttemmin myös
ilmakuvilta,
koska mikroaaltotutkalla voidaan kuvata maanpintaa myös
pilvisellä
säällä. Tutkasignaalin koherenssia
käytetään
hyväksi kaksoisvalotuksiin perustuvissa interferenssikuvauksissa.
Niillä havaitaan ja tulkitaan kohteen muotoa, sen
liikkeitä
ja pieniä muodonmuutoksia.
- Tulevaisuudessa
tulee sovelluksia, joissa
yhdistetään tutkatekniikalla saatua tietoa ja
valokuvia. Erityisesti kohteen luokittelussa ja tunnistamisessa yksi
tiedonlähde on usein riittämätön, jotta saataisiin
kovin hyviä tuloksia.
Perusteiden
pikakertaus
K: Mikä mahdollistaa kuvien mittauskäytön?
V: Kuvan tunnettu geometria. Esimerkiksi ideaalisella valokuvalla
toteutuu
keskusprojektio.
K: Onko valokuva yleensä keskusprojektiokuva?
V: Valitettavasti ei! Esimerkiksi linssivirheet
vääristävät kuvaa ja pilaavat geometrian.
K: Mitä sitten voi tehdä?
V: Korjataan kuvaa tai huomioidaan virheet laskennassa.
K: Mikä on sisäinen orientointi?
V: Tunnetaan kameran sisäinen geometria: kameran
projektiokeskuksen etäisyys kuvatasosta eli polttoväli
sekä kuvan pääpisteen sijainti.
Pääpisteessä projektiokeskuksen kautta kulkeva
kuvausvektori leikkaa kuvatason kohtisuorasti.
K: Minulla on yksi sisäiseltä orientoiniltaan tunnettu kuva.
Joko pääsen mittaamaan?
V: Ei onnistu, ellei kohteesta ole jotain ennakkotietoa:
tiedetään kohde tasomaiseksi tai tunnetaan kohteen
maastokorkeus tai etäisyys projektiokeskuksesta. Kun
projektiokeskuksen ja kuvapisteen kautta piirretään vektori
kohteeseen, ratkaisuja on ääretön määrä,
jos ei tiedetä, missä vektorin pitäisi osua
kohteeseen.
K: Haluan mitata kuvilta kolmiulotteista tietoa! Miten se onnistuu?
V: Otetaan kohteesta kaksi tai useampi kuva, orientoidaan ne ja aletaan
mittaamaan. Jos kuvat ovat
stereokuvauksen normaalitapauksessa, voidaan kuvia myös katsella
stereona.
- Kertauskuvia
peruskurssista
Stereokuvauksen
suunnittelu
karttalehtijaon mukaan.
2-D peruskartta 1 : 20'000
korkeuskäyrin (Maanmittauslaitos).
Keskusprojektio ja kartta.

3-D pintamalli (K. Koistinen, Finnish Jabal Haroun
Project 1998).

Viistoilmakuvaus (Lentokuva Vallas Oy).

Videokuvaus (P. Pöntinen, Finnish Jabal
Haroun Project 1998).

Parallaksimittaus.

Stereomittaus ilmakuvaparilta.

Parallaksikaavat etäisyyden laskemiseen ja siihen
vaikuttavan
havaintoepävarmuuden
arvioimiseen.

Parallaksikaavat tasokoordinaateille.
Maa-57.301
Fotogrammetrian yleiskurssi