Henrik Haggrén
Helsinki University of Technology
SF-02150 Espoo, Finland

Seminar on Building Surface Treatments, Report of Museovirasto no. 3, 1992, pp. 41-43.

Easy documentation using stereo slides... ... eli miten käyttää stereodiakuvausta dokumentointitehtäviin.

 
  1. Lähtökohta
  2. Stereokuvauksen tekniikka
  3. Stereodiakuvien tarkastelun tekniikka

1. Lähtökohta

Stereokuvaksi kutsutaan kahden kuvan yhdessä tuottamaa kolmiulotteista kuvaa tarkasteltavasta kohteesta. Stereokuvan näkeminen edellyttää, että kumpikin osakuva näkee saman kohteen hieman toisistaan poikkeavasta perspektiivistä. Kun nämä kuvat havaitaan - vasen kuva vasemmalla silmällä ja oikea oikealla - kuvat sulautuvat mielessämme yhdeksi ja näemme kohteen stereokuvana.

Stereokuvan näkeminen edellyttää, etä 1) kuvat on otettu oikein eli ne muodostavat stereoparin ja 2) kuvat sovitetaan keskenään oikeaan asemaan tarkasteluhetkellä, jotta kummankin kuvan vastinpiirteet kohdistuvat toisiinsa ja yhtyvät stereokuvaksi. Toisin sanoen, sekä kuvaustekniikka että tarkastelutekniikka tulee hallita.

Stereokuvien katselu on ollut suosittu tapa jo valokuvauksen alkuajoista saakka. Antaahan se kohteesta huomattavan täydellisen kuvan yksittäiseen kuvaan verrattuna. Sen sijaan kuvien ottaminen stereopariksi on mielletty tekniikaksi, jota ei voi hallita ilman erityisiä kuvausjärjestelyjä tai stereokameraa.

Tämän esityksen tarkoituksena on kertoa stereokuvauksen tekniikasta, joka on jokaisen hallittavissa omalla kamerallaan. Lisäksi esitetään, miten diakuvia, jotka muodostavat stereoparin, voidaan tarkastella yksinkertaisin apuvälinein stereokuvina. 

2. Stereokuvauksen tekniikka

Katso kuvat 1 - 3. Stereokuvaus edellyttää kuvan ottamista kahdesta eri perspektiivistä. Lisäksi kuvauksen aikana tulee ottaa huomioon kaksi stereotarkastelun kannalta olellista ehtoa:
  1. Kummankin kuvan kuvaussuuntien tulee olla likimain yhdensuuntaiset.
  2. Kumpikin kuva tulee ottaa yhtä etäältä tarkasteltavasta kohteesta.
Käytännössä stereokuvauksen voi suorittaa seuraavasti:

Ensimmäistä kuvaa otettaessa arvioidaan kuvaussuunta eli se, mikä yksityiskohta kohteesta kuvautuu kuvan keskelle. Se voidaan nähdä useimmissa kameroissa etsimeen merkittynä täplänä tai renkaana. Toista kuvaa varten siirrytään sivuun siten, että kuvausetäisyys kohteeseen säilyy samana. Tämä toteutuu, jos siirrytään kuvaussuuntaa ajatellen kohtisuoraan joko vasemmalle tai oikealle. Maisemakuvauksessa on otettava lisäksi huomioon, että siirtyminen tehdään vaakasuoraan, jolloin stereokuvakin nähdään horisontin suuntaisena.

Kuvien välistä siirtymää kutsutaan kannaksi. Toinen kuva suunnataan kohteeseen siten, että kuvaussuuntaa siirretään myös kohteella kannan verran sivuun. Kannan suuruus riippuu jossain määrin kuvausetäisyydestä. Se voi vaihdella lähes olemattomasta, siis muutamasta sentistä, ehkä enimmillään yhteen metriin. Vaikka kohde on kaukanakin, kuten maisemakuvauksissa, pitkä kanta on tarkastelun kannalta hankala, koska silloin etuala näkyy kuvissa erilaisena, eikä voi sulautua yhteen maiseman stereokuvan kanssa.
 

3. Stereodiakuvien tarkastelun tekniikka

Katso kuvat 4 - 7. Tarkastelu voidaan tehdä joko valopöydällä suoraan diakuvien arkistointilehdillä tai erillisinä kuvapareina. Valopöytätarkastelua varten tarvitaan yksinkertainen linssistereoskooppi, kuvapareittain tarkastelua varten tarvitaan kaksi pienikokoista diakatselulaitetta.

Diakatselulaitteita hankittaessa on pidettävä huoli siitä, että laitteen leveys on korkeintaan 6 - 6.5 senttiä, jotta tarkastelu on mahdollista. Koska stereoskoopit eivät yleisesti kuuluu valokuvausalan tarvikkeisiin, ne on paras hankkia mittaus- ja kartoitusvälineitä myyviltä maahantuojilta.

Valopöytätarkastelua varten diat säilötään arkistointilehdille pareittain, vasen kuva vasemmalle ja oikea kuva oikealle. Näin ne ovat valmiiksi keskenään oikeassa asennossa stereotarkastelua varten. Kuvia voidaan tarkastella kuljettamalla stereoskooppia kuvaparien päällä siten, että vasen kuva nähdään vasemmalla silmällä ja oikea oikealla. Stereoskoopin jalkoja säätämällä kukin voi sovittaa tarkasteluetäisyyden itselleen sopivaksi, jolloin kuvat nähdään terävinä ja stereokuvan näkeminen on vaivatonta.

Katselulaitteita käytettäessä kuvia tarkastellaan pareittain. Stereokuvan näkeminen edellyttää katselulaitteiden hienoista sovittamista keskenään niin, että kuvat kohdistuvat mielessämme toisiinsa. Yhteensovitus onnistuu yleensä vaivattomasti.