Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seura ry:n julkaisu 1/1995

Suositukset Suomessa tehtävälle mittaus- ja kartoitusilmakuvaukselle

Suomen Kuntaliitto

Esipuhe

Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seuran johtokunta on kokouksessaan 29.3.1995 hyväksynyt nämä ohjeet sovellettaviksi Suomessa fotogrammetrista mittausta ja kartoitusta varten tehtävissä ilmakuvauksissa. Ohjeiden tarkoituksena on selkeyttää ilmakuvausten suorittamiseksi laadittavien sopimusten tekemistä ja tulkintaa. Ohjeisto korvaa vuonna 1988 julkaistun "Suositukset Suomessa tehtävälle suurikaavaiselle mittaus- ja kartoitusilmakuvaukselle"

Ohjeet on laatinut työryhmä: Hannu Salmenperä (TTKK) (pj.), Heikki Luukkonen (FM-kartta Oy), Antti Saarikoski (MML) (siht.), Tauno Suominen (Tielaitos), Matti Tujunen (Helsingin kaupunki), Veli Pekka Valtonen (Topografikunta), sekä tilastollisen tarkastamisen asiantuntijana toiminut Antero Miettinen (TTKK). Haluamme kiittää lämpimästi em. henkilöitä.

Espoo 29.3.1995

Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seura
Johtokunta

Sisällysluettelo

Esipuhe
Sisällysluettelo
1. Ilmakuvauksen tilaaminen
2. Kuvauskalusto
3. Ilmakuvauksen suorittaminen
4. Ilmakuvafilmin prosessointi ja kuvien laatuvaatimukset
5. Kuvatuotteet
6. Kuvauksen dokumentointi
7. Kuvauksen laadunvalvonta ja laaturaportti

Liitteet
LIITE 1 Kuvaussuunnitelmakartta
LIITE 2 Signalointiohje

Suositukset Suomessa tehtävälle mittaus- ja kartoitusilmakuvaukselle

Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seura on laatinut nämä suositukset helpottamaan fotogrammetrista mittausta ja kartoitusta varten tehtävien ilmakuvausten tilaamista ja poistamaan epäselvyyksiä tilaajan ja kuvaajan väliltä. Erikoistehtävissä noudatetaan Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seuran laatimissa mittausohjeissa esitettyjä lisävaatimuksia.

1. Ilmakuvauksen tilaaminen

1.1 Kuvattavat alueet

Alueet on rajattava tarkoitukseen sopivalle karttapohjalle.

Alueen pinta-ala ja sijainti Suomessa (kunta ja/tai yleislehtijaon karttalehden numero) on ilmoitettava.

Esimerkki kuvaussuunnitelmakartasta on liitteessä 1.

Täsmäkuvauksissa käytetään yleensä GPS-tuettua navigointia, jolloin voidaan ilmoittaa kuvanottopaikkojen kkj-koordinaatit. Täsmäkuvauksella tarkoitetaan kuvausta, jossa jokainen kuva otetaan tähdätysti.

1.2 Käyttötarkoitus ja kuvausmittakaava

Kuvauksen käyttötarkoitus on ilmoitettava ja kuvausmittakaava on sovittava.

Ilmakuvaus suoritetaan yleensä 60 % pituus- ja 30 % sivupeittoa käyttäen. Tarkoissa fotogrammetrisissa mittauksissa sivupeitto on yleensä 60 %.

Toisinaan on edullista ottaa kuvat 80 % pituuspeitolla, jos kameran toimintanopeus sen sallii. Tällöin voidaan valita mittaukseen parhaiten sopivat kuvat. Joissakin tapauksissa voi olla edullista suunnitella kuvajonot katuverkoston mukaisesti ja suorittaa kuvaus tähdättyinä otoksina esim. risteysten yläpuolelta. Tämänkaltaisista erityisjärjestelyistä osapuolten on sovittava erikseen.

1.3 Kuvauksessa käytettävä kamera

Kameran tulee olla kalibroitu mittakamera, jonka kuvakoko on 230 mm * 230 mm. Objektiivivaihtoehdot ovat f = 90 mm, f = 150 mm, f = 210 mm tai f = 300 mm.

Tavallisesti kartoituskuvauksissa käytetään laajakulmaobjektiivia (f = 150 mm). Ns. välikulmaobjektiivilla (f = 210 mm) katvealueet ovat vähäisempiä, mutta korkeusmittaustarkkuus on laajakulmakuvausta heikompi.

Lennonsuuntaisen kuvaliikkeen kompensaattori (FMC) ja/tai stabiloitu kameraripustus (IMC) parantavat kuvan laatua.

1.4 Filmityyppi

Filmityyppi tulee yksilöidä. Mittaustarkoituksiin voidaan käyttää mustavalkoista pankromaattista filmiä tai värifilmiä. Värikuvauksen tulkittavuus on suurikaavaisessa mittauksessa parempi kuin mustavalkoisen. Myös väri-infrafilmin käyttö voi tulla kysymykseen erikoistehtävissä.

1.5 Signalointi

Tilauksen yhteydessä on sovittava, kuka suorittaa signaloinnin. Signaloinnin valmistumisesta (ilmoitusmenettely) ja/tai kuvauksen ajankohdasta on sovittava. Signaloinnista on suosituksia liitteessä 2.

1.6 Tilaajalle toimitettava aineisto

1.7 Oikeudet kuvaukseen ja lupaehdot

Originaalifilmin säilyttämisestä vastaa kuvaaja. Kuvaaja vastaa kuvauslupiin liittyvistä kysymyksistä. Kuvien käyttäjä vastaa, että kuvia käytetään lakien, asetusten ja valvovan viranomaisen määräysten mukaisesti.

1.8 Tilausvahvistus

Kuvauksen suorittajan tulee antaa tilauksen hyväksymisestä kirjallinen tilausvahvistus.

2. KUVAUSKALUSTO

2.1 Ilmakuvakamera

Ilmakuvaukseen käytettävän kameran tulee olla mittakameratyyppiä, jonka negatiivikoko on 230 mm * 230 mm. Kameralaitteistoon tulee kuulua jononavigointilaitteisto, peitonsäätöjärjestelmä ja vibraatioita vaimentava kantorengas.

Ilmakuvakameralaitteiston valintaa helpottamaan voidaan käyttää seuraavaa taulukkoa: 

Tehtävä        Kamera- Piirto- Optiikan   Reuna-   FMC/ GPS-
	       vakio   virhe   erotuskyky merkkejä IMC  nav. 
	        (m)    max(µm) AWAR min.  väh.(kpl)
__________________________________________________________________

Tarkka (3D)	0.15     6         60	      8	    X     X
fotogrammet-
rinen mittaus

Muu (3D) nu-	0.15    10         60	      8     X	 (X)
meerinen kart.

Numeerinen (2D)	0.15/   10         60	      8	    X	 (X)
kartoitus	0.21/
		0.30

Graafinen kar-	0.15/   10         50	      4
toitus	        0.21

Suunnistus-	0.15/   10         50	      4
kartoitus	0.21

Ortokuva-	0.15/   10         60	      4	   (X)	 (X)
kartoitus	0.21
__________________________________________________________________

Huomautukset taulukkoon:

  1. Optiikan erotuskyky mitattuna kontrastilla log 2.0 (suurimmalla aukolla). Erotuskykyarvo AWAR on pinta-alan perusteella painotettu keskimääräinen erotuskyky.
  2. FMC (= forward motion compensation) tarkoittaa lennonsuuntaisen kuvaliikkeen kompensaatiota.
  3. IMC (= image motion compensation) tarkoittaa FMC:n lisäksi stabiloidun kameraripustuksen avulla suoritettua kuvaliikkeen kompensaatiota.
  4. GPS-nav. tarkoittaa lennon navigointia GPS-satelliittipaikannusjärjestelmän avulla.

2.2 Kameroiden kalibrointi

Jokainen mittaus- ja kartoituskuvauksiin käytettävä kamera on kalibroitava säännöllisesti vähintään joka 3. vuosi sekä aina kameran tapahtuneen tai epäillyn kovan tärähtämisen jälkeen tai sellaisen huollon jälkeen, jossa objektiivi on kokonaan tai osittain purettu. Kalibrointitodistus on toimitettava pyydettäessä kuvauksen tilaajalle. Yli kolme vuotta vanha kalibrointi voidaan kuvaajan ja tilaajan välisellä sopimuksella korvata koekentän avulla suoritettavalla järjestelmäkalibroinnilla (ks. kohta 2.3).

Kalibrointiin on ensisijaisesti käytettävä goniometrityyppistä kojetta. Kalibrointi on suoritettava yleensä suurimmalla mahdollisella aukolla. Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seuran johtokunta pyytää tarvittaessa asiantuntijalausunnon kalibroinnin luotettavuudesta.

Jos kameran kalibroinnin havaitaan muuttuneen, tulee edeltävien 6 kk aikana suoritettujen kuvausten tilaajia informoida.

Kalibrointitodistuksen tulee sisältää ainakin seuraavat tiedot:

  1. Kalibrointilaitos ja ajankohta
  2. Kameran tyyppi, objektiivin tyyppi ja sarjanumero
  3. Kalibroinnissa käytetty suodin
  4. Kalibroitu polttoväli eli kameravakio
  5. Säteettäinen piirtovirhe neljältä semidiagonaalilta vähintään 15 mm välein.
  6. Autokollimoidun pääpisteen PPA, parhaan symmetriapisteen PBS ja kuvakoordinaatiston origon FC keskinäinen sijainti. Etäisyyden PPA - PBS arvo ei saa ylittää 20 mikrometriä.
  7. Reunamerkkien koordinaatit
  8. Kameran radiaalinen ja tangentiaalinen erotuskyky Lp/mm neljän semidiagonaalin keskiarvona määritettynä vähintään korkean kontrastin kuvioilla sekä kameran AWAR-arvo.

2.3 Kuvausjärjestelmän kalibrointi

Koko ilmakuvausjärjestelmän toiminnan tarkastamiseksi on suositeltavaa suorittaa ennen kuvauskautta testikuvaus, jossa kuvataan geometrinen testikenttä käyttäen tuotantokuvaukseen tarkoitettua lentokone-kamera-filmi-kombinaatiota. Tarkastuksessa kuvataan ilmakuvakoekenttä kahtena ristikkäisenä kolmen kuvan jonona 60 % pituuspeitolla siten, että keskimmäisille kuville tulee koko kuvan alueelle ainakin 25 koordinaateiltaan tunnettua pistettä. Näiden kuvien avulla tehdään yleisen tavan mukainen sädekimppumenetelmän mukainen fotogrammetrinen pistetihennys ilman lisäparametreja siten, että lähtöpisteinä käytetään keskimmäisten kuvien keskellä, kulmissa ja kuvasivujen keskellä olevia pisteitä (9 kpl). Muut pisteet käsitellään tuntemattomina. Affiinisen reunamerkkimuunnoksen maksimijäännösvirhe ei saa ylittää arvoa 20 µm. Tarkastuspisteiden tunnettujen ja pistetihennyksestä saatujen koordinaattien perusteella laskettujen x- ja y-koordinaattien epätarkkuus (ristiriitojen neliökeskiarvo) ei saa ylittää arvoa 6 µm kuvausmittakaavassa eikä korkeuden osalta vastaavasti arvoa 10 µm.

2.4 Suotimet

Kuvauksiin saadaan käyttää vain optisesta lasista tehtyjä suotimia. Näiden kiilavirhe ei saa ylittää arvoa 3'' (vanha sekuntti). Suotimen läpäisykäyrä on tunnettava.

2.5 Kameran ripustus

Kamera tulee asentaa kantorenkaaseen, joka eliminoi lentokoneen tärinän vaikutusta. Kuvan laatua voidaan parantaa käyttämällä stabiloidun kameraripustuksen avulla toteutettua kuvaliikkeen kompensointia (IMC = image motion compensation).

2.6 Kameraikkuna

Kameraikkunan lasilaadusta tulee olla kalibrointitodistus, josta käy ilmi, että kiilavirhe ei ylitä 5'' (vanha sekuntti).

Kameraikkunan läpäisevyyden tulee ylittää käytettävän filmin spektraalinen herkkyysalue.

3. Ilmakuvauksen suorittaminen

Ilmakuvaus suoritetaan aina kuvaussuunnitelman mukaisesti. Kuvaussuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon kuvaustarkoituksen vaatimukset sekä olosuhteet.

3.1 Lentokorkeus ja -suunta

Lentokorkeus valitaan siten, että toimeksiannon edellyttämä kuvausmittakaava toteutuu käytettäessä tehtävään valittua kameraa.

Kuvausjonot suunnitellaan fotogrammetrinen mittaustehtävä, lentotekniset vaatimukset ja hankkeen taloudelliset tekijät huomioon ottaen. Blokkimaiset alueet kuvataan ensisijaisesti itä-länsisuuntaisin jonoin, ellei mittausalueen muoto tai tyyppi (esim. katuverkon tai tien suunta) edellytä muunlaista kuvaussuuntaa.

Kuvauksen laitimmaisten lentojonojen on ylitettävä mittausalueen reuna ulkopuoliset lähtöpisteet mukaan lukien vähintään 10 % * lentokorkeus + 1 cm kuvamittakaavassa. Tarkoissa fotogrammetrisissa mittauksissa blokin reunimmaisten jonojen kuvien on ulotuttava n. 60 % varsinaisen mittausalueen ulkopuolelle.

Kuvausjonojen päissä kuvauksen tulee yltää vähintään yhden kuvakannan verran mittausalueen ulkopuolelle. Tarkoissa fotogrammetrisissa mittauksissa jonojen päissä olevien kuvien on sijaittava kokonaisuudessaan varsinaisen mittausalueen ulkopuolella.

Kuvauksesta laaditaan kuvaussuunnitelmakartta, jonka avulla varmistetaan, että tehtävän fotogrammetriset vaatimukset täyttyvät. Liitteessä 1 on esimerkki kuvaussuunnitelmakartasta, josta selviävät käytettävät merkinnät.

3.2 Lento-olosuhteet

Auringon korkeuskulman tulee olla kuvaushetkellä vähintään 33 astetta. Mikäli lehden puuhuntulo tai jokin muu erityinen syy uhkaa aiheuttaa fotogrammetrisille mittaustehtäville suuria ongelmia, tilaaja ja kuvaaja voivat sopia muusta raja-arvosta. Tällöin on suositeltavaa käyttää riittävän loivaa filmiä.

Näkyvyyden tulee olla hyvä. Kuvausalueella ei saa olla kuvaushetkellä pilviä, pilven varjoja, savua yms. Mikäli kuvaustehtävä sallii poikkeuksia, niistä on sovittava etukäteen tilaajan ja kuvaajan kesken. Esimerkiksi pilviä yms. voidaan sallia vesialueella, jos siellä ei suoriteta fotogrammetrista mittausta. Kuvausta ei tulisi suorittaa pilvipeitteen alapuolelta.

3.3 Kuvaustoleranssit

Toteutuneen kuvauskorkeuden suurin sallittu poikkeama lentokorkeuden nimellisarvosta on ±5 %.

Toteutuneen kuvausjonon suurin sallittu poikkeama suunnitellulta jonolta on ±10 % lentokorkeuden nimellisarvosta.

Täsmäkuvauksissa kuvanottopaikan tasosijainnin suurin sallittu poikkeama suunnitellulta kuvanottopaikalta on ±10 % lentokorkeuden nimellisarvosta.

Pituuspeiton tulee olla 60 % ±5 % ja poikkeustapauksissa 80 % ±5 %.

Sivupeitto on normaalisti 30 % ±15 % ja tarkoissa fotogrammetrisissa mittauksissa 60 % ±15 %.

Lentojonojen suunta ei saa poiketa suunnitelmasta yli 5 goonia.

Kuvien välinen sorto, kun mitataan peräkkäisten kuvien kulmareunamerkkien määrittämien janojen etäisyys, ei saa ylittää 1 cm kuvamittakaavassa.

Kuvien pituus- ja poikittaiskallistus ei saa ylittää 4 goonia. Poikkeustapauksissa, jolloin mittaukset on mahdollista suorittaa voimakkaammin kallistuneilta kuvilta eikä kyse ole tarkasta fotogrammetrisesta mittauksesta, voidaan sallia 5 goonin kallistus. Käytännön syistä kallistukset tarkastetaan tilastollisin menetelmin (SFS 4760) keskinäisestä orientoinnista saatavista kuvien kallistuseroista, käyttäen kallistuserojen ala- (L) ja ylärajoina (U) arvoja L = -8 goonia ja U = 8 goonia. Em. poikkeustapauksissa vastaavasti L = -10 goonia ja U = 10 goonia.

3.4 Kuvausten uusiminen ja täydentäminen

Kuvaus tulee uusia joko kokonaan tai niiltä osin kuin Kuvaus tulee uusia kokonaan, kun

Kuvaajan tulee suorittaa kuvauksen tarkistaminen mahdollisimman nopeasti kuvauksen suorittamisen jälkeen, jotta kuvauksen uusiminen olisi mahdollista suorittaa saman kuvauskauden aikana.

Kuvausta tulee täydentää, mikäli kuvausjonot ovat jääneet vajaiksi tai muusta syystä stereopeitto ei täytä määritettyä kuvausaluetta kattavasti.

Kuvauksen uusiminen ja täydentäminen on suoritettava siten, että uusista kuvista voidaan stereomalleittain todeta uusintakuvaukseen johtanut ongelma poistuneeksi. Uusittujen kuvien on stereomalleittain sovittava alkuperäiseen kuvaukseen siten, että kuvauksen tarkoitus toteutuu.

4. Ilmakuvafilmin prosessointi ja kuvien laatuvaatimukset

4.1 Ilmakuvafilmi

Filmin tulee olla valmistajan kartoituskuvauksiin suosittelemaa, pohjaltaan mittansapitävää tyyppiä. Filmin tuoreuden, varastoinnin ja ennen kuvausta tapahtuvan käsittelyn suhteen on noudatettava valmistajan antamia ohjeita. Filmin varastointi syväjäädyttämällä pidentää filmin käyttöikää.

4.2 Valotus

Valotus on määrättävä siten, että lennon suuntainen kuvaliike ei ylitä arvoa 20 µm kuvalla. Lennonsuuntaisen kuvaliikkeen kompensaattorin (FMC) käyttö on suositeltavaa. Valotus tulee suorittaa siten, ettei kehitysprosessilla jouduta korjaamaan yhtä aukkoa suurempia valotusvirheitä.

4.3 Kehitysprosessi

Filmin kehitykseen ja kuivaukseen on käytettävä kehityskonetta, joka ei deformoi filmiä haitallisessa määrin. Kehitysprosessin tulee olla suunniteltu ilmakuvafilmejä varten. Prosessia tulee hoitaa niin, että kehitystulos säilyy vakaana. Filmikohtaisesti tulee tietää kehitysajan ja lämpötilan vaikutus herkkyyteen ja jyrkkyyteen.

4.4 Originaalifilmin viat

Kehitetyn originaalifilmin jokainen kuva tulee tutkia huolellisesti eikä filmissä saa olla haitallista määrää kuplia, jännitysjälkiä, reikiä, naarmuja, raitoja, värjäytymiä, kemiallisia jälkiä eikä filminsiirron jälkiä.

4.5 Reunamerkit ja kuvan geometria

Kaikkien reunamerkkien tulee olla selvästi näkyvissä jokaisella originaalifilmin kuvalla.

Kuvien sisäisessä orientoinnissa affiinisen reunamerkkimuunnoksen maksimijäännösvirhe ei saa ylittää arvoa µm. Kuvien keskinäisen orientoinnin kuvakoordinaattien maksimijäännösvirhe ei saa ylittää arvoa 10 µm. Käytännön syistä nämä tarkastetaan tilastollisin menetelmin (SFS 4760) käyttäen ylärajoja U = 20 µm (sisäinen orientointi) ja U = 10 µm (keskinäinen orientointi).

4.6 Originaalifilmin valokuvauksellinen kuvanlaatu

Kameran datapaneelin tulee näkyä selvästi jokaisella kuvalla.

Filmin tulee olla visuaalisesti tarkasteltuna terävä.

Mustavalkofilmillä kaikkien negatiivien mustuman ja kontrastin on oltava sellaisia, että kopiointi saatavissa oleville diapositiivi- ja kopiopaperimateriaaleille antaa mittaus- ja tulkintakelpoisen lopputuloksen. Mustavalkofilmillä negatiivin huntutaso ei normaalitapauksissa saa ylittää mustumaa 0,3 D mitattuna kirkkaasta valottamattomasta kohdasta.

Mitattavaksi tulevan kuva-alueen densiteetin tulee olla vaaleilla kohteilla (esim. kuiva vanha asfaltti) välillä 0,35 - 0,55 D ja tummilla kohteilla (esim. varjoinen metsä) välillä 1,0 - 1,8 D. Käytännön syistä nämä tarkastetaan tilastollisin menetelmin (SFS 4760) käyttäen ala- (L) ja ylärajoina (U) vaaleilla kohteilla arvoja L = 0,35 D ja U = 0,55 D sekä tummilla kohteilla arvoja L = 1,0 D ja U = 1,8 D.

5. Kuvatuotteet

5.1 Filmikopiot mittausta varten

Diapositiivin tulee täyttää edellä originaalifilmille asetetut geometriset ja kuvalaadulliset vaatimukset (kohdat 4.5 ja 4.6). Diapositiivit on valmistettava stabiilipohjaiselle materiaalille, jonka erotuskyky ylittää originaalifilmin tason. Valmistuksessa on käytettävä kartoitussovelluksiin suunniteltuja, diapositiivien valmistukseen tarkoitettuja kopiokoneita.

5.2 Muut pinnakkaiskopiot

Suositeltavaa on käyttää kartoitussovellutuksiin suunniteltuja kopiokoneita. Tarvittaessa voidaan sävyaluetta säätää valotuksen yhteydessä.

5.3 Kuvarekisteri

Kuvauksesta valmistetaan kuvarekisteri, joka osoittaa yksittäisten kuvien paikan koordinaatistossa sekä kertoo kuvauksen liittyvät asiatiedot. Kuvarekisteri voi olla tietokoneella piirretty hahmopiirros tai pintakopioista tehty ladelma (limikuva). Tarkemmin kuvarekisterin sisältö on määritelty kohdassa 6.3.

5.4 Originaalifilmin teknisestä säilyttämisestä

Originaalifilmin mahdollisesta toimittamisesta tilaajan käyttöön ja pysyvästä säilytyksestä sovitaan tilaajan ja kuvaajan kesken erikseen ottamalla huomioon valvovan viranomaisen määräykset ja suositukset.

6. Kuvauksen dokumentointi

6.1 Kuvausselostus

Kuvauksesta on tehtävä erilliselle lomakkeelle kuvausselostus eli suoritusilmoitus, jonka tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot:

6.2 Merkinnät originaalikuviin

Originaalikuvaan on tehtävä seuraavat merkinnät: Originaalifilmin säilytystä varten on tehtävä seuraavat merkinnät:

6.3 Kuvarekisteri

Kuvarekisterissä on oltava seuraavat merkinnät:

7. Kuvauksen laadunvalvonta ja laaturaportti

Kuvauksen suorittajan tulee laadun ylläpitämiseksi varmistaa toiminnan laatutaso säännönmukaisin menetelmin.

Jokaisesta kuvauksesta on laadittava laaturaportti, joka sisältää ainakin seuraavat asiat:

¹ Tarkastustaso II, s-menetelmä

LIITE 1
Kuvaussuunnitelma

LIITE 2
Signalointiohjeita

Signaalien koko määräytyy kameran ja kuvausmittakaavan mukaan. Signaalit rakennetaan matalakuvauksissa (kuvausmittakaava suurempi kuin 1:10000) yleensä valkoisesta puukuitulevystä. Korkeakuvauksissa (kuvausmittakaava pienempi kuin 1:10000) käytetään muovisignaaleita. Taajama-alueilla kaivonkansiin sekä johtoihin liittyviin rakenteisiin maalataan signaali valkoisella maalilla. Kontrastin parantamiseksi tulee signaalien ympärille tarvittaessa asettaa tummuuseroa lisäävää materiaalia.

Oheisessa taulukossa on esitetty yleisimmin käytetyt signaalikoot. Ristisignaalin a-mitta ja b-mitta on selitetty taulukkoa seuraavassa kuvassa. 

Kuvausmittakaava  Neliösignaalin sivu (m)  Ristisignaalin koko (m²) 
                                                 a            b
______________________________________________________________________

1:3000  - 1: 4000       0,2  - 0,25	    0,05 - 0,08 * 0,6
1:4000  - 1: 6000       0,3  - 0,4	    0,10 - 0,12 * 0,8
1:6000  - 1:10000       0,45 - 0,6	    0,12 - 0,15 * 1,0
1:10000 - 1:13000	                    0,15 - 0,30 * 1,2 - 1,5
1:13000 - 1:20000	                    0,30 - 0,50 * 1,5 - 3,0
1:20000 - 1:35000	                    0,50 - 0,60 * 2,5 - 3,5
1:35000 ->		                    0,60 - 0,80 * 3,0 - 5,0
______________________________________________________________________

Kuva: Ristisignaalin mitat